irokoo on muuttanut!
Uusi osoite on irokoo.fi

Vitivihreää vaatetusta

Ekologisuudesta on noussut ilmastokeskustelun ohessa suurenmoinen käsite, jota yksi jos toinen yritys yrittää käyttää hyödykseen mainonnassaan. Ekologisuudella myydään mitä tahansa autoista tiskirätteihin. Asiana tämä on tietysti pelkästään positiivinen ja kehottaa kuluttajia kiinnittämään erityistä huomiota tekemiinsä valintoihin. Toisaalta taas mieleen herää kysymys, onko tuotteiden tuotantoprosesseissa todellisuudessa muuttunut muutakin, kuin teksti tuoteselosteessa.

Tähän ongelmaan pureutuu turkulainen Vitidesign. Sen sijaan, että tämä vaatealan yritys antaisi kaikkien kukkien kukkia tavallansa, Vitidesign auttaa kuluttajia ymmärtämään ekologisten tekstiilituotteiden lähtökohdat sekä niiden tuotannolliset vastuut. Vitidesign alleviivaa myös tuotteiden alkuperästä sen, että kaikki viittaukset luonnonmateriaalien käytöstä eivät aina ole tae ekologisuudesta. Vaatevalinnoissa kehoitetaankin luottamaan tuotteille myönnettyihin sertifikaatteihin, jolloin kuluttaja voi olla varma tuotteiden valvotusta tuotantokaaresta, sekä miettimään asioita maalaisjärjellä itse.

Vitidesign seisoo omien sanojensa takana. Vitidesign noudattaa Viti Green -vaatemallistossaan mahdollisimman tarkkaa linjaa materiaaliensa suhteen. Käytössä oleva puuvilla on USA:ssa viljeltyä luomupuuvillaa, joka tuodaan Sveitsin kautta lankana Suomeen. Suomessa se käsitellään ja valmistetaan valmiiksi tuotteeksi mahdollisimman lähellä Vitidesignin toimipistettä. Pakkaukset etiketteineen ovat kierrätysmateriaalia.

Tuotekavalkadi pitää sisällään kevyitä yö- ja alusasuja sekä t-paitoja käsinpainetuilla printeillä. Visuaalisesti tuotteet ovat miellyttävän yksinkertaisia, joita piristetään hillityillä printeillä. Suoraviivaiset linjat tikkauksineen sekä selkeän graafiset printit tekevät Vitin mallistosta tuoreen huolitellun.

Vaatteet sikseen! Vitidesignin tuotekuvauksissakin noudatetaan vihreää ideologiaa, sillä kuvauksissa mallit eivät käytä lainkaan meikkejä eivätkä hiustuotteita. Ehkä osittain radikaalillakin konseptilla Vitidesign on sisäistänyt sen, mistä moni muotoilija haaveilee: kauneus onkin yksinkertaista.


(Kuvat Vitidesignin sivustolta)

Satakunnan juuret

Satakunnan sanotaan olevan Suomen länsirannikon helmi. Harva silti tietää, että satakunnasta on lähtöisin muutakin kuin vuotuiset Pori Jazz -tapahtumat ja erikoiset murteet. Luulen, että satakuntalaista kulttuuria tuodaan liian vähän ihmisten tietoisuuteen.

Vuonna 2008 paikallisen kulttuurin edistämiseksi Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitos Porissa julkisti satakuntalaisen taidekäsityön tuotekehityshankkeen, jonka tavoitteena on kehittää maakunnassa työskentelevien käsi- ja taideteollisuusalan yrittäjien asiakkuuksia. Hanke on tuottanut tuotemalliston, joka nimitettiin osuvasti JUUREVA-mallistoksi.

JUUREVA-mallistoa työstää yhdeksän taitavaa käsi- ja taideteollisuusalan yrittäjää. Tekijät yhdessä täyttävät paletillaan suuren käsityötaidon kirjon, mukaanlukien mm. keramiikan-, puun-, takoraudan-, uusiolasin- sekä luuntyöstön. Konseptin toteutuksessa on onnistuttu erinomaisesti. JUUREVA kertoo satakuntalaisista perinteistä käsityön ja taiteen avulla. Mallistossa näkyy selkeästi tuotantoprosessien filosofia - kunnioitus entisaikojen menetelmiä kohtaan. Jollei tuotanto puhuttele vanhoja traditioita, tekee tuote sen itsessään. Keraaminen Heinä-sarja kuvastaa lapsuuden marjaisia taideteoksia ja uusiolasinen Kantti -sarja puolestaan vanhan säilyttämistä uudessa muodossaan.

Nyt paikallisia juuria saa ihastella muuallakin Suomessa. JUUREVA-mallisto on ollut näytillä jo Helsingin Senaatintorilla, Turun Taitokeskus Juseliuksen Aulagalleriassa ja viimeisimpänä Habitare 09 -messuilla. Seuraavaksi JUUREVA-mallistoon pääsee käsiksi valtakunnallisessa muotoilualan KULTAJYVÄ-tapahtumassa Porissa.

Vahvoista juurista on siis kasvanut vallan tyylikäs verso muillekin nautittavaksi, joskin on sanottava, että lapsuuteni marjat päätyivät aina parempiin suihin. Onneksi niistä ikuistetun haavekuvan voi turvallisesti säilyttää vaikka keittiön pöydällä.

(Kuvat JUUREVA-malliston pressikuvia)

Habitare 09

Helsingissä parhaillaan käynnissä olevat Habitare 09 -messut ylsivät hienosti kansainväliseen tasoon. Suomen suurin huonekalu-, sisustus- ja designtapahtuma koostuu yli 500:sta näytteilleasettajasta, jotka yhdessä täyttävät miltei 19 000:n neliömetrin tilan. Mukaan on sisällytetty myös erikoisnäyttelyjä ja -osastoja, joiden teemoina ovat korkealuokkainen design (Ahead! -designalue) ja ekologisen ergonomian estetiikka (Ecodesign -erikoisnäyttely).

Ahead! -designalueen näyttelyarkkitehtuurin on suunnitellut arkkitehti Vesa Honkonen. Helsingin messukeskuksen halleissa 4-5 esille nostetaan valikoituja muotoilualan yrityksiä, oppilaitoksia ja järjestöjä Suomesta, mutta näytteillä on myös ulkomaista repertuaaria. Ahead! -designalueella saa maistiaisia alan uutuuksista ja entisajan klassikoista. Esimakua annetaan myös alan tulevista lupauksista eri oppilaitosten esillepanoissa, jotka on jäsennelty selkeiksi ja tyyliltään yhtenäisiksi näyttelyiksi.

Ecodesign -erikoisnäyttely koostuu uniikeista ja ekologisista istuimista 16:sta eri maasta sekä yli 80:ltä suunnittelijalta. Näyttely on omiaan tuomaan esille hyvän ja ergonomisen huonekalusuunnittelun ajattomuuden, jolla taataan kalusteiden korkea asema ekologisessa perspektiivissä. Useat näytteilleasettajat ovat myös ottaneet ekologisuuden selkeästi huomioon lanseeraamissaan tuotteissa. Huomio kiinnitetään arkipäivän kulutukseen niin vettä säästävissä vesihanoissa ja suihkuissa kuin materiaalitietoisilla valinnoilla sisustuskalusteissa.

Piensisustuksen erottuva valopilkku oli TURKU DESIGN NOW! -osasto, jossa kymmenen turkulaisen itsenäisen design-yrityksen ryhmä lyöttäytyi yhteen kerätäkseen näkyvyyttä kotimaisen käsityön puolesta.

(Kuvat Habitare 09-pressikuvaa ja allekirjoittaneen omaa materiaalia.)

Mie oon Lapista!

Pohjoisen kansa on merkillisen sitkeää. Kun väestö karkaa etelämmäs ja väkiluku laskee, junavuoroja pohjoiseen yritetään lopettaa ja kantaväestöä brändätään kansallispukuisiksi lappilaisiksi, inspiroituu neljä Rovaniemeläistä tekemään aiheesta kalsareita!

Mieland -suunnitteluryhmä saa myhäillä tyytyväisenä, sillä heidän suunnittelemillaan vaatteilla on ainoastaan hyvältä näyttämisen sijaan monille myös syvällisempää merkitystä. Mieland koostuu neljästä Rovaniemeläisestä taidealan suunnittelijasta, jotka pistävät poliittisen satiirinsa likoon ja työstävät sen avulla visuaalisesti kekseliäitä ja hauskoja vaatekuoseja. Mielandin vaatteet kertovat Sallan kunnan rapisevista muuttotappioluvuista ja käskevät rakastumaan Lappiin.

Mallistojen tarkoituksena ei ole voivotella Lapin kohtaloa, vaan tuoda arkaluontoisia asioita esille hauskalla tavalla ja nähdä kipeissäkin asioissa uudenlaisia mahdollisuuksia. Mieland haluaa tehdä Lapin eksotiikasta, igluista, joulupukeista ja muista turistien kiiltokuvista, nykypäivän arkista lappilaisuutta. Mallistoja markkinoi mm. lumilautailija Antti Autti sekä Stalingrad Cowgirls -artisti Henna Vaarala.

Vastikään saadut tuoteselosteet kertovat paitsi materiaalin, myös kaikki tekijät ja tavarantoimittajat kotipaikkakuntineen. Mielandin puuvillaiset tuotteet valmistetaan Suomessa, pääosin Lapissa. Maakuntauskollisuudesta huolimatta, kunnilla tai kaupungeilla ei ole mitään markkinallista tekemistä Mielandin kanssa. Mieland ei tuota mallistojaan sesonkien perusteella vaan tähtää idearikkaaseen nuorisovaatetukseen, joka lämmittää pohjoisen - ja miksei eteläisenkin - kansan kehoa ja mieltä.

(Kuvat viety ihan hirveällä vääryydellä Mielandin pressisivustolta.)

Yhteistyökuvioita

irokoo -blogia pyydettiin featuroimaan mac-a-holic.com -sivustolla. mac-a-holic on uuden uutukainen suomalaistekoinen sivusto, jossa tullaan käsittelemään uutta ja vanhaa innovatiivista designia ja teknologiaa englanniksi blogiteitse ja forumissa.

Alustavien suunnitelmien mukaisesti irokoo on mac-a-holicin vakituinen vieraskynä. Näin ollen irokoo -blogia voi lukea nyt myös englanniksi sieltä.

Huovutettuja katseenvangitsijoita

Jos joidenkin materiaalien kontrastit tuntuvat miellyttävän silmää, huovutettu villa ja reissussa rähjääntynyt nahka tosissaan naulitsevat katseen. Vaikka visuaalisesti nuo kaksi asiaa ovat toisinaan toistensa vastakohtia, villan tapaan myös nahka on materiaalina vahvaa, kovaa ja samanaikaisesti pehmeää. Samalla tavalla kummallekin materiaalille on tyypillistä tietynlainen herkkyys niiden suhteesta veteen. Tässä mielessä noiden kahden kankaan yhteensulautuvan kaunis kontrasti toisiinsa on hienosti selitetty.

Täydellistä mac-sleeveä haeskellessani, oli turvauduttava Atlantin toiselle puolen. Minneapoliksesta kotoisin oleva Byrd & Belle on oivaltanut vastakohtien vetovoimaisuuden ja sisällyttänyt ne ekologisten menettelytapojen kuviin ja kansiin.

Niin ikään myös Angie Davis - entinen sisustussuunnittelija, nykyinen muotoilija-käsityöläinen, kasvot Byrd & Bellen takana - hyödyntää tuotteidensa nahkaisat osat vanhoista autojen turvavöistä. Sen sijaan huopamateriaali on lähituotantoa ja vapaata ympäristöä kuormittavista kemikaaleista sekä osittain kierrätettyä. Tämän lisäksi Byrd & Belle kiinnittää erityistä huomiota tuotteidensa toimituksiin pakkauksissaan sekä rahtivalinnoissaan.

Ne, joita Apple-vouhotus alkaa kyllästyttää voivat huokaista, sillä Byrd & Belle -tuotteita saa myös pc-käyttäjille. Loput voivat vain äimistellä, kuinka taitavasti iPodin tai MacBookin voikaan sujauttaa sen täydelliseen soppeen ja hämmästyä, kuinka kaksi toisistaan niin poikkeavaa materiaalia voikaan olla yhtä eduksi harjatun alumiinin rinnalla.

Ristiriitaisinta tässä on onnellisuuden ja turhamaisuuden pilkallinen irvistys, kun yhtäkkiä tahtoisi ulkoiluttaa enemmänkin asustettua tietokonettaan.

Kuvat on lainattu Byrd & Bellen sivustoilta.

Luonnon uurteet

Edellisessä työpaikassani sain luppoajalla uppoutua puu- ja metallintyöstökoneiden sielunelämään. Kun omaa aikaa oli vaihtelevasti ja saatavilla olleet materiaalit ainoastaan asiakkaiden ylijäämäpaloja, mielenkiintoisinta pikkunäperrettävää olivat erilaiset korut ja sormukset kokeilumielessä. Omat tuotokseni jäivät enemmän tai vähemmän onnistuneisiin yksittäiskappaleisiin, mutta inspiraation lähteeni oli sitäkin selvempi.

Uurte Design keskittyy pikkunäpertelyyn moninkertaisella intensiteetillä. Uurteen päätuotteina on korumuotoilutuotteet ja -rasiat erilaisista puumateriaaleista sekä metallista. Ominaista Uurte Designin suunnittelulle on alkukantainen tyyli, jossa terävät reunat ja näyttävät muodot sulautuvat toisiinsa yhtenäisesti.

Uurte on vuonna 2006 perustettu Raisiolainen yritys. Yrityksen seuraava kehityssuunta on laajentaa mallistoaan kalusteisiin ja valaisimiin, jossa sama, yksityiskohtiin keskittyvä tyyli pyritään säilyttämään - ja mitä valmiisiin työnäytteisiin on katsominen, potentiaalia on vaikuttava määrä.

Uurte Design työllistää tällä hetkellä ainoastaan yhden ihmisen.
Jo tästä voidaan päätellä, että mistään sarjatuotannosta ei ole kyse. Pienmuotoilun tuntien, tuotteissa säilyy toistuva varianssi jo pelkästään materiaalien suhteen. Jokainen pieni jalopuupala sisältää erilaisia nyansseja ja käyttäytyy eritavoin, eikä milloinkaan pidä unohtaa puun haurautta ja herkkyyttä materiaalina. Tämä tekee puuntyöstöstä haasteellista ja jopa ärsyttävän mielenkiintoista.

Uurte Designillä sen sijaan näyttää olevan taidot hallussa. Vaikka tekijä itse väittää tietävänsä vain murto-osan puun hallitsemisesta, ei vastaavanlaiseen kuka tahansa kykene.




(Kuvat ovat osia Uurte Designin mallistosta)

Puuttuva kirjain

Varastorakennusten takapihoilla lojuu hylättyjä valotauluja. Surullisella näyllään ne kertovat tarinaa huonoista liiketoimintasuunnitelmista tai brändikehityksestä ja logojen visuaalisesta uudelleen siloittelusta. Vanhat valotaulut ovat haitallista jätettä, joita ei kuitenkaan raaskita heittää pois silläkään uhalla, etteivät nostalgian lämpimät tuulet ikinä tuo konkreettista retroilua takaisin firmojen imagoon.

Helsinkiläinen Character päätti puhdistaa yritysten takapihat sekä varastot vanhoista valotauluista, pistää kaiken palasiksi ja koota uudelleen. Tuloksena syntyi aakkosten uusi elämä. Kirjaimet puhdistetaan huolellisesti, jonka ohella niistä poistetaan tarpeeton ja usein rikkinäinen teknologia. Tilalle asennetaan virrankulutukseltaan pieniä LED-valaisimia, jonka jälkeen kirjain onkin jo kokoamista vaille valmis.

Idea saattaa olla aluksi hivenen hämmentävä. Miksi ihmeessä kukaan tarvitsisi valoa hohtavan kirjaimen? Characterin kierrättämällä tuotetut tuotteet eivät ole vain sanan mukaisesti loistavia kirjaimia, sillä niissä piilee monenlaisia mahdollisuuksia, joille vain mielikuvitus on rajana. Eri kokoisista ja näköisistä kirjaimista voi soveltaa esimerkiksi mielenkiintoisia sisustuselementtejä, pöytiä tai muita tasoja sekä niiden jalustimia sisä- ja ulkotiloihin.

Kirjainten yksityiskohdat antavat tilaa kunkin omalle tyylille. Mielemme on muovautunut bränditietoiseksi, mutta irroitettuina konteksteistaan brändit ovat oman onnensa nojassa. Tästä syystä on oma hauska triviansa arvuutella kirjainten alkuperää fonttien perusteella. Jos ehdottaisi ylläolevan kirjaimen alkuperäksi yhtä Suomen suosituinta elektroniikkaketjua, ei vie aikaakaan kun katsoja osaa täyttää puuttuvat kirjaimet hylätyn yksinäisen merkin ympärille.

(Kuva on Characterin kotisivuilta näpistetty kuva)

Sarkojen koreografia

Vanhoilla armeijavermeillä on oma uskollinen kuluttajakuntansa. Harva silti kuvittelisi, että rovaniemeläinen tanssikoulun pyörittäjä olisi osa tätä kuluttajakuntaa. Loogisemman asiasta tekee kyseisen nuoren naisen tapa hyödyntää ryhdikkäitä materiaaleja ja laittaa ne marssimaan täysin uudessa tahdissa.

Napapiiri Jeans on Saija Aksovaaran vuonna 2005 perustama yritys. Nimestään huolimatta Napapiiri Jeans ei tuota farkkuja - ainakaan vielä. Aksovaaran vaatesuunnittelu sai alkunsa tanssiryhmien esiintymisasuista, kunnes hän ihastui sarkatakkeihin. Aksovaara ryhtyi tuotteistamaan kierrättämällä uudelleen muun muassa vintagevaatteita vähintään
viidenkymmenen vuoden takaa sekä sattumalta löydettyjä Ruotsin armeijan vanhoja käyttövaatteita jopa 1900-luvun alkupuolelta. Aksovaaran pyrkimys on kohdata vaatteillaan uudenlaista katumuotia. Miehille ja naisille suunnattu mallisto on kaiken lisäksi napakka haaste oman viiteryhmänsä suunnittelijoille.

Kiinnostusta Napapiiri Jeans on herättänyt jo ympäri maailman. Aksovaaran tuotteet ovat kiertäneet Las Vegasin ja Montrealin muotiviikot, myyneet pieniä eriä New Yorkissa, Kanadassa, Hong Kongissa, Englannissa sekä Tukholmassa ja siksi onkin perin kummallista, että meillä Suomessa Napapiiri Jeans on jäänyt suurelta osin huomaamatta. Maailmanlaajuiset toimijat ovatkin hieroneet käsiään yhteistyön toivossa, mutta Aksovaara näkee vaatteensa enemmänkin putiikkitavarana massatuotannon sijaan. Jokainen tuote on yksilöllinen ja mallistot rajoittuvat jopa muutaman kymmenen kappalemäärään. Napapiiri Jeansin vaatteet on siis edelleen tuotettu täysin käsityönä Rovaniemellä. Kustannuksista huolimatta Aksovaara ei aio muuttaa Napapiiriä pois napapiiriltä.

Rovaniemi näkyy vahvana vaikuttajana jokaisessa Napapiiri Jeansin tuotteessa. Takit huokuvat karkeaa lämpöä ja suorastaan vaativat lumirajan siirtymistä etelämmäksi, jotta tuotteet pääsevät todellisiin oikeuksiinsa käyttäjien keskuudessa. Aksovaaran tuotteissa erityistä on myös yllättävä, mutta hillitty koristelu yhdistettynä istuvaan leikkaukseen, joka edesauttaa vaatteiden mukautumisen kantajansa tyyliin. Suunnittelijansa tanssitausta viimeistään pakottaa ymmärtämään kankaan fyysiset rajoitukset ja huomioimaan liikkeen ja muodon vaatimukset.

Varsinaisen takuun tuotteille antaa tuotteiden alkuperäinen käyttöikä, joka ikään kuin alkaa alusta päästessään jälleen napapiiriltä maailmalle. Mikä muu vaate voisi sietää yhtä hyvin menneiden taistelujen kolhut kuin autenttinen sarkavaate?

(Kuvat ovat Napapiiri Jeansin viimevuotisen malliston pressikuvia)

Muotoutunut pariskunta

Vaikka monesti voisi syyttää puolueellisuudesta kertoillessaan tuttaviensa tuotoksista, voi mielestäni tässä tapauksessa tuotokset puhua puolestaan, ilman mitään tarpeellisia väliintuloja.

Saana ja Olli ovat muotoilun opiskelijoita, tekstiilisuunnittelijoita - ja pariskunta. Tuon voimakaksikon tuotoksissa näkemykset kietoutuvat hienostuneesti yhteen. Vaikka tuotteet edustavat selkeästi mietittyä ja yhtenäistä linjaa, niistä voi silti havaita kummankin tekijän omat tyylilliset viehtymykset. Ollin visuaalisesti teknisemmät ja Saanan viehkeän pehmeät ja pelkistetymmät viitteet sekoittavat tuotteista juuri sopivan monisyisiä, joista katsoja löytää joka kerta lisää yksityiskohtia. Työn jälki ikään kuin vihjaa taustalla häärivästä suuremmastakin tuotantokoneistosta ja siitä syystä onkin lähes ilmiömäistä, että tuotokset ovat vain kahden ihmisen käsialaa.

Saanan ja Ollin tuotteiden synty alkaa tarkoin valituista kierrätyskankaista, joihin pari suunnittelee käsin painettavat kuosit. Suunnittelutyö on ilmeisen konkreettista, johon inspiraatiot syttyvät luonnon keskuudessa - jopa askeettisissa oloissa. Ollin tapa nähdä asioiden lävitse, pöyritellä, kieputella ja muovailla asioita mielessään kiteytyy selkeästi heidän töissään. Saanalle taas ominaista on kyky käsitellä materiaaleja ihailtavan täsmällisesti ja sujuvasti sekä jalostaa niille ennennäkemättömiä ulottuvuuksia. Onpa kuultu myös Ollin sanovan, ettei hän itsekään tiedä, miten Saana saa tehtyä luomuksista sellaisia kuin ne hänen käsistään lähtevät.

Tuotemerkkinä Saana ja Olli on profiloitu heille hyvin ominaiseen tapaan. Tuotteissa ja niiden ulosannissa näkyy selkeästi kaksikon maanläheinen elämäntapa, eikä suotta, sillä hellävarainen lähestyminen kohti muotoilun maailmaa on poikinut työparille jos jonkinlaista iloista yllätystä. Ensimmäisenä toimintavuotenaan 2009 Saana ja Olli valittiin vuoden parhaaksi Nuori-Yrittäjyys -yritykseksi. Tämän lisäksi nuoret muotoilijat voi löytää Habitare 09-messuilta.

Nousujohteista kehitystä on ilo seurata läheltä, eikä ole lainkaan liioiteltua ajatella, että näistä kahdesta kuullaan vielä taatusti muuallakin kuin Suomessa.


(Kuvat ovat Unto Raution ja Lasse Anderssonin käsialaa.)

Perjantai

Torstaipäivästä huolimatta ajattelin käsitellä Freitagia.
Löysin Freitagin alunperin Fiskarsin Ruukista muutama vuosi takaperin ja siitä asti Freitagin tuotteet ovat kulkeneet mukana aivosopukoissani miellyttävinä ärsykkeinä. Ihastuin suunnattomasti Freitagin tapaan ajatella ja toimia, mutta ennen kaikkea siihen, mitä noiden kahden asian yhdistelmästä voi saada aikaan!

Freitagin on perustanut sveitsiläiset graafikkoveljekset Markus ja Daniel Freitag vuonna -93, tarkoituksenaan luoda Zürichin säiden armoilla pyöräileville veljeksille kestävän ja vettä läpäisemättömän laukun, jossa voi turvallisesti kuljettaa luonnoksia. Iloisen värisistä rekoista inspiroituneina, veljekset keksivät käyttää kangasmateriaalinaan pressukangasta. Kantohihnoiksi soveltui käytetyt autojen turvavyöt, kun taas vanhoista polkupyörän sisäkumeista muotoutui laukkujen reunustelu.

Omiin tarpeisiin kehitelty Messenger-niminen laukku villiinnytti muutkin ihmiset ja tällä hetkellä Freitagin tuotteita myydään yli 300:ssa liikkeessä ympäri maailman. Tuotevalikoima on laajentunut laukuista yli neljäänkymmeneen muuhunkin käyttöesineeseen jalkapalloista nyrkkeilysäkkeihin, keskittyen kuitenkin pääsasiallisesti eri käyttötarkoituksiin soveltuviin laukkuihin.

Freitag on tuotteena yllätyksellinen. Profiilia nostattaa huimasti huonosti hävitettävien tarvikkeiden oivalluksellinen uudelleenhyödyntäminen. Käytettäessä erilaisten rekkojen pressuja mahdollistetaan jokaisen tuotteen uniikkius, sillä kahta täsmälleen samanlaista tuotetta on lähes mahdotonta luoda. Tässä tilanteessa tuotteiden ostaminenkin tapahtuu aina tuotekohtaisesti. Hienon hienot kankaiden sävyerot, säiden ja olosuhteiden luomat kulumat ja hiertymät luovat jokainen erikseen tietyn tunteen ostajalle. Intuitio on tärkein peruste löytääkseen juuri sen 'minulle tarkoitetun' esineen.

Freitagin tuotteissa jännittävintä ei ole ainoastaan laukkujen ulkonäkö, vaan viehättävyys piilee kokonaisuudessa, jota kukaan ei voi täydellisesti ymmärtää ennen kuin on pitänyt Freitagia käsissään. Freitagin tuotteet ovat jämäköitä ja tavanomaisia laukkuja painavampia. Tämä johtuu materiaalien paksusta laadusta ja kestävästä yhdistelmästä.

Kangas ei ainoastaan ole kummallisen nahkuraisen tuntuinen vaan se myös tuoksuu. Pressukangas tuoksuu itsessään jo hieman pistävälle teollisuuskankaalle, mutta kangas, jonka alla on kuljetettu mitä merkillisimpiä tavaroita tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä ympäri maailman, antaa paljon muutakin kuin pelkän teollistuneen maailman tuoksun.


(Kuvat ovat Freitagin sivustolta ryövättyjä pressikuvia)

Viralliset avaussanat

Hetkittäin on mieleen syttynyt ajatuksia blogin pystytyksestä, joka olisi kaikille lukijoille avoin. Ongelmaksi on lähinnä muodostunut oman viitseliäisyyden ja sopivien sanojen puute. Tästä huolimatta päätin olla reipas ja rikastuttaa tuota suurta tuntematonta blogimaailmaa satunnaisilla löydöksilläni.

Oltiinpa sitten tuttuja tai tuntemattomia, kaikenlainen kommentointi on tervetullutta. Vielä mukavampaa tietysti on, mikäli kommentointi liittyisi jollain tavalla jopa itse aiheeseen, mutta mikään velvoite sekään ei ole.

Blogin varsinainen linjaus on vielä hitusen hämärän peitossa, mutta mitään mielenkiintoista yksityiselämään liittyvää sosiaalipornoa en aio tässä blogissa käsitellä. Henkilökohtainen blogini sijaitsee livejournalissa, jonka 'friends only' -rustauksiin pääsee käsiksi halutessaan pyytämällä.
Tämän blogin pääsääntöinen tarkoitus on kutakuinkin olla näyteikkunana minua kiinnostaville ilmiöille ja esineille.

Sen kummemmitta puheitta toivon jokaisen viihtyvän! Toivottavasti onnistun tuomaan jotain kiinnostusarvon ylittävää pöydälle.